Yrityksen tase antaa tilannekuvan sen varoista ja veloista tiettynä hetkenä. Monet katsovat taseen vasenta puolta – hyödykkeitä eli varoja – olettaen, että kaikki siellä oleva on arvokasta ja liiketoiminnan kannalta hyödyllistä. Mutta onko todella näin?

Kaikki taseessa näkyvät hyödykkeet eivät automaattisesti tue yrityksen maksukykyä tai kassavirtaa. Esimerkiksi varastossa olevat tuotteet voivat olla tärkeitä myynnin kannalta, mutta jos niitä ei saada kaupaksi, ne eivät myöskään tuo rahaa kassaan. Vielä selvempi esimerkki on työsuhdeauto, joka ei suoraan tuota liikevaihtoa – ja voi pahimmillaan jopa heikentää likviditeettiä jatkuvilla kuluillaan.

Likviditeetti tarkoittaa, miten helposti yritys voi muuttaa omaisuuttaan rahaksi ja hoitaa lyhyen aikavälin velvoitteensa. Siksi taseessa olevia hyödykkeitä kannattaa tarkastella kriittisesti: tukevatko ne liiketoimintaa vai kuormittavatko kassaa? Tässä analyysissä rahavirtalaskelma ja likviditeettimittarit ovat korvaamattomia työkaluja – ne auttavat erottelemaan hyödylliset hyödykkeet niistä, jotka ovat enemmän rasite kuin voimavara.

Mitä likviditeetti tarkoittaa yrityksen näkökulmasta?

Likviditeetti tarkoittaa yrityksen kykyä selviytyä lyhyen aikavälin maksuvelvoitteistaan – siis maksaa laskut, palkat, verot ja muut juoksevat kulut ajallaan. Käytännössä kyse on siitä, onko yrityksellä riittävästi rahaa tai helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta kattamaan lähiajan menot. Hyvä likviditeetti takaa toimintakyvyn myös silloin, kun kassavirta heilahtelee.

Likviditeetti sekoitetaan usein kannattavuuteen tai vakavaraisuuteen, vaikka ne tarkoittavat eri asioita.

• Kannattavuus kertoo, tekeekö yritys voittoa: tuottavatko tulot enemmän kuin kulut.
  
• Vakavaraisuus mittaa pitkän aikavälin taloudellista kestävyyttä: onko omaa pääomaa tarpeeksi suhteessa velkoihin.
  
• Likviditeetti puolestaan keskittyy lyhyen aikavälin maksukykyyn – siihen, onko rahaa nyt ja lähiviikkoina.
  

Yrityksellä voi siis olla hyvä tulos ja vahva oma pääoma, mutta silti heikko likviditeetti, jos rahaa ei tule sisään tarpeeksi nopeasti. Tämä voi johtaa maksuvaikeuksiin, vaikka liiketoiminta olisi periaatteessa kannattavaa.

Esimerkkejä likviditeetin mittareista:

• Quick ratio (eli happotesti): (Rahat + saamiset) / lyhytaikaiset velat
  → Paljastaa, kuinka paljon lyhytaikaisia velkoja voidaan kattaa nopeasti rahaksi muutettavilla varoilla ilman varaston myyntiä.
  
• Current ratio: Lyhytaikaiset varat / lyhytaikaiset velat
  → Antaa kokonaiskuvan lyhyen aikavälin varojen ja velkojen suhteesta.
  
• Käteisvarat / lyhytaikaiset velat:
  → Mittaa konkreettisesti, kuinka suuri osa veloista voidaan maksaa heti kassassa olevalla rahalla.
  

Hyvä likviditeetti mahdollistaa joustavan reagoinnin muuttuviin tilanteisiin ja ehkäisee kriisejä. Toisaalta jatkuva likviditeettipaine voi pakottaa yrityksen tekemään lyhytnäköisiä ratkaisuja, kuten lykkäämään hankintoja tai tinkimään kasvusta. Siksi likviditeetin säännöllinen seuranta on yksi talousjohtamisen tärkeimmistä tehtävistä. Profima auttaa PK-yrityksiä mm. talousjohtamisen saralla, jotta yrityksesi pystyy tehdä lisää fyrkkaa. 

Taseen hyödykkeet: tuottavatko ne oikeasti kassavirtaa?

Yrityksen omaisuus ei ole aina niin hyödyllistä kuin kirjanpito antaa ymmärtää. Vaikka tilinpäätöksessä monet erät kirjataan omaisuudeksi eli hyödykkeiksi (englanniksi assets), niiden todellinen vaikutus liiketoimintaan voi olla kyseenalainen. Onkin syytä tarkastella kriittisesti: tuottavatko nämä hyödykkeet oikeasti kassavirtaa, vai ovatko ne enemmänkin menoerä?

Käsite ”hyödyke” tuo mieleen jotain, mikä tuottaa hyötyä. Esimerkiksi karkkitukkurin varasto on erinomainen esimerkki aidosti tuottavasta omaisuudesta – varastossa olevat tuotteet muuttuvat myynnin kautta rahavirraksi, joka pitää liiketoiminnan käynnissä. Tällaista omaisuutta tarvitaan liiketoiminnan ytimessä, ja se toimii kassavirran lähteenä.

Toinen ääripää voi olla yrityksen ostama edustusauto – esimerkiksi urheiluauto toimitusjohtajalle. Kirjanpidossa tämäkin on omaisuuserä, mutta käytännössä se ei juuri auta liiketoiminnan pyörittämisessä. Auto maksaa enemmän kuin tuo takaisin, sillä siihen liittyy jatkuvia kuluja kuten vakuutukset, huollot ja polttoaineet. Tässä tapauksessa omaisuuserä toimii enemmän velan tai kustannuksen tavoin – se ei tuota kassavirtaa, vaan syö sitä.

Kaikki omaisuus ei siis ole samanarvoista. Yrityksen on tärkeää tarkastella säännöllisesti, tuottaako omaisuus liiketoimintahyötyä vai onko kyse lähinnä omistajan eduista. Jos kassavirta on niukka tai maksuvalmius heikko, juuri nämä epätuottavat erät voivat osoittautua ongelmaksi. Vaikka ne näyttävät hyvältä tilinpäätöksessä, ne eivät tuo rahaa pankkitilille.

Tämä näkökulma on keskeinen erityisesti silloin, kun yritys etsii syitä heikentyneeseen likviditeettiin. Kassan vajaus ei aina johdu myynnin vähyydestä – joskus syy löytyy yllättävistä ”hyödykkeistä”, jotka ovat käytännössä enemmän kustannuksia kuin investointeja. Tällainen kriittinen tarkastelu auttaa yritystä tekemään taloudellisesti kestäviä valintoja. 

Anna meidän tehdä yrityksellesi talouden terveystarkastus ja katsotaan 30 minuutin auditoinnilla, kuinka voisit tehdä lisää fyrkkaa? Tämä on täysin ilmaista.

Likviditeetti ja hyödykkeet: kaikki omaisuus ei tue kassavirtaa

Kuten aiemmin todettiin, kaikki yrityksen hankinnat eivät ole samanarvoisia liiketoiminnan kannalta – erityisesti silloin, kun niiden tuottama hyöty jää vähäiseksi suhteessa kustannuksiin. Vaikka hyödyke voi vaikuttaa kirjanpidossa perustellulta investoinnilta, sen vaikutus kassavirtaan ja likviditeettiin voi olla negatiivinen.

Katsotaanpa vielä lisää esimerkkejä:

Erityisesti leasing-sopimuksilla hankitut käyttöomaisuushyödykkeet voivat hämärtää todellista taloustilannetta. Esimerkiksi leasing-auton kuukausierä näkyy kirjanpidossa pelkkänä kuluna, eikä autoa välttämättä kirjata omaisuudeksi lainkaan. Tämä voi luoda harhakuvan – kuluja syntyy, mutta mitään varallisuutta ei kerry. Jos kyseessä on kriittinen tuotantoväline, kululle löytyy helposti peruste. Mutta jos kyseessä on vaikkapa luksusluokan edustusauto tai harvoin käytettävä laite, on syytä kysyä: investoitiinko todella liiketoiminnan tueksi vai mukavuuden vuoksi?

Näissä tapauksissa riski piilee juuri siinä, ettei hyödykkeen tuoma lisäarvo kata siitä aiheutuvia kustannuksia. Vähäinen liiketoimintahyöty yhdistettynä suuriin käyttökustannuksiin muodostaa likviditeettiriskin – erityisesti silloin, kun yrityksellä on muutenkin tiukkaa rahavirrasta.

Tällaiset “piilorasitteet” voivat jäädä huomaamatta, jos tarkastelu keskittyy pelkästään tuloslaskelmaan tai tilikauden voittoon. Vaikka toiminta näyttää paperilla kannattavalta, kassasta voi vuotaa rahaa sellaisten erien kautta, jotka eivät tuota mitään konkreettista takaisin. Pahimmillaan nämä rasitteet sitovat varoja, jotka olisi voitu käyttää tuottavampiin tarkoituksiin.

Yrityksen kannattaakin tarkastella hyödykkeitään strategisesti: mitkä hankinnat oikeasti tukevat kasvua, ja mitkä ovat lähinnä statussymboleja tai käyttämättömiä varoja? Juuri tämä erottaa investoinnin kulusta – investointi palauttaa arvoa, kuluerä ei. Etenkin heikon maksuvalmiuden aikana tällaiset erot nousevat ratkaisevaan rooliin yrityksen taloudellisessa selviytymisessä.

Rahavirtalaskelma ja likviditeetin seuranta – totuus löytyy kassasta

Yrityksen taloudellisesta tilanteesta ei saa täydellistä kuvaa pelkästään tuloslaskelmaa tai tasetta tarkastelemalla. Tulos voi olla voitollinen ja tase vahva, mutta silti kassassa ei ole rahaa. Siksi rahavirtalaskelma (tunnetaan myös kassavirtalaskelma)  on olennainen työkalu likviditeetin todellisen tilanteen ymmärtämiseksi.

Kassavirtalaskelma kertoo, miten rahaa yritykseen tulee ja mihin se menee. Se paljastaa esimerkiksi, miten investoinnit, käyttöpääoman muutokset ja rahoituserät vaikuttavat yrityksen maksuvalmiuteen. Tällöin käy ilmi myös, kuinka hyvin hyödykkeet tukevat kassavirtaa – ja missä kohtaa ne ehkäpä syövät sitä.

Esimerkki: Myyntisaamisten hidas kierto

Yksi tyypillinen likviditeettiä heikentävä tekijä on myyntisaamisten hidas kotiutuminen. Vaikka myynti kirjataan tuloslaskelmaan tulona, raha ei välttämättä ole heti yrityksen käytettävissä. Kun asiakkaat maksavat myöhässä tai pitkällä maksuajalla, tulos saattaa näyttää hyvältä, mutta kassaan ei silti virtaa rahaa. Tämä näkyy rahavirtalaskelmassa negatiivisena käyttöpääoman muutoksena ja voi aiheuttaa maksuvalmiusongelmia.

Sama ilmiö voi koskea myös varastoon sidottua omaisuutta. Esimerkiksi tukkuri voi omistaa suuren varaston tuotteita, mutta jos ne eivät liiku, ne eivät myöskään tuo kassaan rahaa – vaikka ne näkyvät taseessa varallisuutena.

Kolmen raportin yhteispeli

Todellinen ymmärrys yrityksen taloudellisesta asemasta syntyy yhdistämällä kolme keskeistä raporttia:

• Tuloslaskelma kertoo, kuinka kannattavasti yritys toimii.
  
• Tase kertoo, mihin varat on sidottu ja mitä velvoitteita yrityksellä on.
  
• Kassavirtalaskelma kertoo, mitä rahalle oikeasti tapahtuu.
  

Kun nämä raportit analysoidaan rinnakkain, saadaan kokonaiskuva siitä, kuinka terveellä pohjalla yritys todella toimii. Esimerkiksi tuloslaskelman voitto voi peittää alleen ongelmat, jotka paljastuvat rahavirtalaskelmasta: investointeihin, varastoihin tai saamisiin sidottu raha voi syödä maksuvalmiuden ja estää kasvun tai jopa vaarantaa toiminnan jatkuvuuden.

Tämä analyysitaso on erityisen tärkeä silloin, kun yritys suunnittelee investointeja tai kohtaa kassavirran pullonkauloja. Silloin nimenomaan rahavirtalaskelma kertoo, onko varaa toimia – vai pitäisikö ensin parantaa omaa likviditeettiasemaa. Lopulta juuri kassassa oleva raha ratkaisee, ei pelkkä kirjanpidollinen tulos.